Sorry about the lack of English. Some things just need to be expressed in my mother tongue.
On ehkä paradoksaalista että alkaessani saada elämääni pitkän sairastamisen jälkeen takaisin sen menettäminen iskee rajusti vasten kasvojani; vasta saadessani pitkästä aikaa mahdollisuuden alkaa täyttää elämääni jollakin tunnen seisovani entisen elämäni raunioilla keskellä tyhjyyttä.
Kaikki mitä rakensin on poissa. Kaikki mitä luulin olevani on mennyttä. Hyvin vähän on jäljellä siitä mitä joskus pidin tärkeänä.
Ja ehkä suurin mahdollisuuteni lepää juuri tässä tyhjyydessä, mahdollisuudessa rakentaa elämäni uusiksi, aloittaa puhtaalta pöydältä. Olen muuttunut niin paljon, etteivät vanhat vastaukseni elämän suuriin kysymyksiin kelpaa enää – mitä sitten olinkaan elämästäni tehnyt ei joka tapauksessa enää sopisi minulle. Se tuntuu yhtä etäiseltä kuin jokin kaukainen, aiempi elämä, jota eli joku toinen, en minä.
Mitä todella haluan tehdä elämälläni?
